runoratsun syntytarina

Hei! Mukavaa kun eksyit uuteen blogiini! Kun perustin Toisesta näkökulmasta -blogiani, sen perustaminen oli luontevaa ja aitoa. Sen sisältö oli heti selvillä, kirjoittaisin runoja, tietenkin! Olin aina kirjoittanut runoja. Ensimmäiset kirjoitukset olivat runoja. 

Valokuvaaminen oli mukavaa myös, mutta haasteellista. Oikeat valotukset, tarkennukset, objektit sun muut. Vaikeita juttuja sellaiselle, jolle runot olivat luonteva tapa ilmaista itseään. Toisesta näkökulmasta syntyi kuin itsestään, ilman selittelyjä. Miksi nyt selitän? Juuri siksi. En ole oikea valokuvaaja, olen runoilija. Mutta huolimatta siitä, tämä blogi syntyi silti.

Joskus runotyttökin tarvitsee paikan lepuuttaa ajatuksiaan. Kun sanat eivät riitä kuvailemaan, tai kun sanoja on niin paljon että niitä on mahdoton kertoa. Tai kun on aivan sanaton. 

Runoratsun blogi on pakopaikka. Piilo. Täynnä ovia, jotka johtavat uusiin piilopaikkoihin. Avaimia ei ole. Vain ikkunoita joiden takaa avautuu uusia polkuja. Polkuja joiden määränpää on tutkimatta. Tutkimusmatka alkakoon!